Kerrotaan, että kun tämä kirja ilmestyi 1936 Unkarissa, ei moinen liikuttanut maan yläluokkaa. Suurmaanomistajat viitsivät tutustua siihen vasta sitten, kun se oli ilmestynyt ranskaksi; heidän ajastaanhan kului yleensä suuri osa ulkomailla. Illyesin kirjalla on suomalaisten kannalta ensinnäkin se merkitys, että se valaisee Unkarin nykyisen sosialistisen järjestelmän syitä ja taustaa: kun suuret kansanjoukot elivät niinkuin Illyes omien poikavuosiensa perusteella tietää kertoa, oli räjähdyksen pakko tulla. Toiseksi Pustan kansaa on kirjallinen harvinaisuus, sillä kaikki tämä muistelu ja kuvaus tapahtuu vahvan runoilijan keinoin. Unkarin maaseudun palkollisten maailma, josta me emme muuten mitään tietäisi, tuo tietämättömyys, kärsivällisyys, uskollisuus, oveluus, elämisenvoima, syntyy tässä meille liikuttavana, huvittavana, kuohuttavana ja hämmästyttävänä kokonaisuutena, freskon tapaan. Tietysti eräät yksityiskohdat ovat suomalaiselle etäisiä, mutta eivät sentään kuivia.
Lukijalla, joka löytää tämän kirjan kirjastostaan, on syitä olla onnellinen. Tähän asti ei Suomessa olekaan Gyula Illyesistä tiedetty kuin jokunen runo, vaikka hän onkin 1900-luvun keskieurooppalaisten kirjailijain mestariluokkaa
Kerrotaan, että kun tämä kirja ilmestyi 1936 Unkarissa, ei moinen liikuttanut maan yläluokkaa. Suurmaanomistajat viitsivät tutustua siihen vasta sitten, kun se oli ilmestynyt ranskaksi; heidän ajastaanhan kului yleensä suuri osa ulkomailla. Illyesin kirjalla on suomalaisten kannalta ensinnäkin se merkitys, että se valaisee Unkarin nykyisen sosialistisen järjestelmän syitä ja taustaa: kun suuret kansanjoukot elivät niinkuin Illyes omien poikavuosiensa perusteella tietää kertoa, oli räjähdyksen pakko tulla. Toiseksi Pustan kansaa on kirjallinen harvinaisuus, sillä kaikki tämä muistelu ja kuvaus tapahtuu vahvan runoilijan keinoin. Unkarin maaseudun palkollisten maailma, josta me emme muuten mitään tietäisi, tuo tietämättömyys, kärsivällisyys, uskollisuus, oveluus, elämisenvoima, syntyy tässä meille liikuttavana, huvittavana, kuohuttavana ja hämmästyttävänä kokonaisuutena, freskon tapaan. Tietysti eräät yksityiskohdat ovat suomalaiselle etäisiä, mutta eivät sentään kuivia.
Lukijalla, joka löytää tämän kirjan kirjastostaan, on syitä olla onnellinen. Tähän asti ei Suomessa olekaan Gyula Illyesistä tiedetty kuin jokunen runo, vaikka hän onkin 1900-luvun keskieurooppalaisten kirjailijain mestariluokkaa