Varjojen kirja

0/5 ( ratings)

Don Paterson uudistaa aforismia radikaalisti. Kuka käsittelee yhtä suvereenisti seksuaalisia kuin kieli– ja maailmanpolitiikan tabuja? Kuka kuuntelee, mitä pojat laulavat suihkussa treenien jälkeen? Kuka venyttää aforismin käsitettä kirjoittamalla kolmatta sivua pitkiä aforismeja? Kuka arvottaa kylmänviileästi maailmankirjallisuuden suurimmat aforistikot? Kuka kyseenalaistaa seuraavaksi oman kirjoittamisensa ja antaa lukijalle avaimia omiin aforismeihinsa?
Mitkään sitaatit eivät tee täyttä arvoa Patersonin uskomattomalle notkeudelle. Juuri kun luulet saaneesi otteen siitä, mikä hänen aforistiikassaan on olennaista – seuraavalla sivulla hän jo liukenee hyppysistäsi.
Tekstinäytteitä

”Keskinkertainen taide on paljon pahempaa kuin huono taide. Huono taide ei tuhlaa aikaamme.”

”Akateemikkojen joukossa on muutamia uskomattomia vitsiniekkoja. Kun ensimmäisen kerran kuulin jonkun julistavan: ”Olen romantikko”, olin kuolla nauruun.”

”Jospa runoilijat ja prosaistit voitaisiin siirtää muusikkouteen edes muutamaksi sekunniksi; silloin näkisimme valtavan enemmistön paljastuvan muutaman nuotin jälkeen joukoksi epätoivoisia raapustajia ja käsien levittelijöitä, joilla ei ole päässään yhtäkään melodiaa saati tekniikan alkeita. Luoja, miten paljon aikaa säästäisimme.”

”Aforismi on vähäistä ajanhukkaa. Runo on täydellistä ajanhukkaa. Romaani on monumentaalista ajanhukkaa.”

Arvosteluja

”Aforistikkona Paterson on kuriton ja monikasvoinen salamieli, joka vaihtaa kuumeisesti retorista asentoa ja verbaalista asearsenaalia. Hänen tyylinsä ja ajattelunsa vivahteikkuus ei salli yhteen muottiin tai filosofiseen kuvioon jämähtämistä.”
-Tero Tähtinen, Helsingin Sanomat